Critical acclaim

Ei voi kuvitella suomalais-patrioottisempaa tilannetta: musiikkimme kruununjalokivi, Ylioppilaskunnan laulajat, esittämässä Jean Sibeliuksen mieskuorolauluja Ainolan metsässä, yleisö istumassa heinäpaaleilla, sepelkyyhkyn pulputus taustalla.

Vain lentokoneiden lähestymisäänet sekä maan- ja rautatieliikenteen häly muistuttamassa nykyajasta.

Kun frakkipukuinen kuoro ympäröi lopuksi yleisön ja lauloi Finlandia-hymnin, apoteoosi olisi voinut olla kosiskeleva ja liioiteltu, vaan ei ollut.

Huipennusta olivat edeltäneet opuksen 18 mieskuorolaulut sekä Isänmaalle ja Veljeni vierailla mailla, joten tunnelma oli virittynyt niin otolliseksi, ettei uskottavuus joutunut koetukselle.

Konsertti oli samalla Pasi Hyökin ensimmäinen tulikoe kuoron edessä. Näyttö oli rohkaiseva ja vakuuttava, vaikkei luonnonakustiikka tehnyt kuoron laulamista helpoksi. Silti vähitellen syvä sointi syttyi kuulijan korvissa.

Laulamisen puhti oli mieluisaa kuultavaa. Kuoron ja johtajan yhteistyö on alkanut selvästikin innostuneesti ja tuloksekkaasti. Mikä parasta, kuorossa on sopivasti myös kypsiä ääniä, joten pelko teinikuoroksi muuttumisesta lienee aiheeton.

Ilahduttavasti tarjolla oli ruotsinkielinen opus 84, joka osin hukkui taustaääniin ja vaatisi otollisemmat olosuhteet. Laulujen arvot välittyivät silti ja syventynevät, kun kuorolaiset sisäistävät tämänkin ohjelmiston täydemmin. Aamu Songin ja Johan Olinin ilmavat, puista roikkuvat ja niitä ympäröivät meduusahäkkyrät sopivat konserttitilaan sen metsäisyyttä häiritsemättä.