Critical acclaim

YL:n ja Vänskän väkivahva Kullervo löi New Yorkin ällikällä

Sibeliuksen Kullervon loppuhuipennus lähestyy, 60 miestä pauhaa täysin palkein Carnegie Hallin salille. Kysyi mieltä miekaltansa, tokko tuon tekisi mieli syöä syyllistä lihoa, viallista verta juoa. Ennen konserttia Sibelius-Akatemian professori Glenda Dawn Goss on selvittänyt yleisölle tarinaa. Orjaksi myyty Kullervo ottaa väkisin naisen, joka osoittautuu hänen sisarekseen. Sisar hukuttaa itsensä ja Kullervo syöksyy omaan miekkaansa. Ei mitään kevyttä klassista.

Ja kun viimeinenkin Minnesota Orchestran viulu on vaiennut, newyorkilaisyleisö räjähtää aplodeihin ja nousee seisomaan. Kapellimestari Osmo Vänskän ei auta kuin palkita yleisö vielä Finlandialla. Ylioppilaskunnan Laulajien ja Vänskän kolme vuotta sitten asetettu tavoite, kolme konserttia Minneapolisissa ja yksi New Yorkissa on nyt tapissa.

Sibelius sävelsi Kullervon 26-vuotiaana, ollessaan rakastunut erääseen Aino Järnefeltiin. Sibeliuksella oli menossa vahva suomalaistumisen kausi
ja hän tarttui Kalevalaan. ”Sibelius päätyi säveltämään teoksen mieskuorolle, koska arveli etteivät naiset tohtisi laulaa Kullervon roiseja sanoja ”, kertoo basso Timo Lahtinen . Sinfoninen runo sai ensi iltansa 1892, mutta muutamien esityskertojen jälkeen Sibelius pani partituurin kaapin perukoille ja sinne se myös jäi. Teos kaivettiin esiin vasta vuosi Sibeliuksen kuoleman jälkeen.

”Kullervo on nuori, hädin tuskin 50-vuotias”, toteaa kuoron taiteellinen johtaja Matti Hyökki . Sitä siis kelpaa esittää maailmalla. ”Sibelius teki kuorolle tähtiroolin, saatiin rusinat pullasta ”, hyrisee Lahtinen. ”Laulumelodia on yksinkertainen, mutta rytmisesti haastava ”, kuvailee tenori Mika Mäkinen . ”Kun unisono sitten aukeaa neliääniseksi, teho on valtava.”

New Yorkin Carnegie Halliin YL tulee kolmatta kertaa historiansa aikana. Risto Puolanteen isä Jorma lauloi vuoden 1965 kiertueella ja isoisä Aimo Puolanne lauloi vuoden 1937 pitkällä maailmankiertueella, joka päättyi Carnegie Halliin. ”Isoisän esikoistytär syntyi matkan aikana. Tässä kuorossa on aina uhrauduttu asian puolesta ”, neljännen polven YL:läinen sanoo. Myös vuoden 1937 kiertueella käytiin Minnesotassa. YL:n kiertueen ja erityisesti solisti Alfons Almin muistaa myös Irma Ahola Becker , joka oli tuolloin 17 vuotias. Amerikansuomalaiset majoittivat kuorolaiset
koteihinsa, ja kuoro halusi ja sai tavata paikallisen intiaaniheimon edustajia.

Raivosta täyttymykseen

YL on selvästikin enemmän kuin kuoro. New Yorkissa liikkuessaan se on kuin kovaääninen, iso, iloinen ja laulava perhe. Moni laulaja tulee Cantores
Minoreksesta, jota kutsutaan YL:n ”farmiliigaksi”. ”YL:ssä on vanhanaikaista yhteisöllisyyttä”, myöntää Sampo Smeds . ”Kuorossa jokainen saa voimaa toisestaan.” Kun 60 laulajaa hajaantuu kaupungille, saman tien syntyy parikymmentä uutta kvartettia, jotka voivat luikauttaa laulun kadulla, baarissa tai hississä. Laulamisesta syntyvä ilo näkyy ja desibelit paukkuvat. Tosiaan, miksei maailmaa voisi parantaa laulamalla? Suomen pääkonsuli Ritva Jolkkonen , jolle YL kohdistaa serenadinsa karonkassa, näyttää ainakin olevan paratiisissa.

Mutta kun 60 miestä tempasi terävän miekan ja laulaa täyttä kaulaa legendaarisella lavalla niin milt ä laulajasta tuntuu? ”Se on täyttymys”, sanoo tenori Hannes Vickholm . ”Kun raivo kasvaa ja kasvaa tarinassa, kylmät väreet kulkee selkäpiitä pitkin”, tunnustaa Martti Salo .” Siinä on hirmuisesti energiaa ”, sanoo basso Teemu Kukkonen . ”Palavaa voimaa”, kiteyttää Risto Puolanne . ”Sibelius kirjoitti sen musiikkiinsa ”, tenori Sampo Smeds analysoi. ”Ensin sydän keveänä, riemulla. Sitten tummenee. Miekka mietti miehen mielen…Onhan se…K16!” Tunteella mentiin, ei piätelty”, kertoo Esa Haapa-aho . ”Kun tommonen orkesteri soittaa niin kyllä kelpaa laulaa! ” Antti Alavuotunkin mielestä Osmo Vänskä osaa innostaa kuoron parhaaseen suoritukseensa. ”Kaikki natsaa.”

Vänskän ja YL:n yhteistyö tuskin päättyy tähän. ”Tätä kappaletta en voi tehdä ilman teitä”, Vänskä sanoo kuoroa kiittäessään. Ja kuoro ylistää Vänskää. ”Hän johtaa mimiikalla, ilmaisee tunnetilaa kasvoillaan. ” ”Hän luottaa täysin orkesteriin ja kuoroon. Hänen ei tarvitse näyttää rytmiä, karavaani kulkee.” ”Vänskä jättää tikun pois kun haluaa tunnetta, hän maalaa kädellä”.

New Yorkissa yleisö on yleensä palttoo päällä ja jalka oven välissä jo ennen viimeistä tahtia. Juostaanpa perään. Miltä nyt tuntuu? ”Itkin”, tunnustaa näyttelijä Taina Elg . ”Vaikuttava elämys”, sanoo amerikansuomalainen Ossi Rahkonen . ”Tulin Washingtonista asti katsomaan. Vänskä saa kaikkiin kipinää.” Genevieve Seigerin ja Chris Niemannin perheessä äänet jakautuvat. ”En tykännyt”, sanoo mies. ”Mahtava”, sanoo vaimo. ”Mieheni mielestä tarina oli liian karmaiseva ”; Seiger selittää. ”No sehän oli!” Niemann huudahtaa. Finlandia toi rauhan perheeseen.

Musical America –lehden päätoimittaja Sedgwick Clark on haltioitunut. ”Ilmiömäinen kuoro! Väkevä, energinen, upea sointi. Uskomaton orkesteri. Parasta mitä olen nähnyt vuoteen, ja minä näen 150 esitystä vuodessa.” Myös New York Timesin toimittaja Vivien Schweitzer on ällikällä lyöty: ”Henkeäsalpaava! Vaikuttavampaa esitystä tästä harvoin kuullusta teoksesta ei voi kuvitella ”, hän kirjoittaa. ”Kuoro soi upeasti, orkesteri oli fantastinen ja solistit Päivi Nisula ja Hannu Niemelä olivat vahvoja ja varmoja.”

Mutta miksi 60 miehen pitää reissata ja viedä Suomea, Sibeliusta tai Kullervoa maailmalle? ”Suomalaisella musiikilla on paljon annettavaa, kuoronjohtaja Matti Hyökki sanoo. ”Sillä on valtava säteilyvaikutus, että tekee asiat hyvin. Musiikki pelastaa ihmishenkiä, se antaa uskoa tulevaisuuteen, uskoa ihmiseen. Se pidentää yleisön ikää ja erityisesti YL:n ikää!”

Ja kun toimittaja saa tämän jälkeen oman serenadin - Sua tervehdin - lausunto on helppo uskoa todeksi ja objektiivinen raportti YL:n konsertista jää johonkin toiseen kertaan.

Outi Popp, New York