YL:n historia

Ylioppilaskunnan Laulajien perustava kokous pidettiin 7. lokakuuta 1882 Pekka Juhani Hannikaisen aloitteesta. Hänet valittiin myös kuoron ensimmäiseksi johtajaksi. Nimensä uusi kuoro valitsi viikkoa myöhemmin, mutta vuosijuhlaansa se viettää 6. huhtikuuta, suomalaisuusmies ja senaattori J. V. Snellmanin kuolinpäivänä, jolloin suomenmieliset naiset vuonna 1883 lahjoittivat kuorolle uuden laululipun.

Ensimmäiseen konfliktiinsa vahvasti fennomaaninen YL joutui vuonna 1893 kieltäydyttyään laulamasta Richard Faltinin ruotsinkielistä kantaattia Aleksanteri II:n patsaan paljastustilaisuudessa suurtorilla (myöh. Senaatintorilla). Vuosikymmenien varrella YL joutui vaikeuksiin mm. kieltäydyttyään kunnianosoituksista Runebergille ja laulettuaan keisarivallan aikana kiellettyä Porilaisten marssia.

Jalmari Hahl johti vuonna 1893 YL:n kymmenvuotisjuhlakonsertin, jossa mieskuoro esitti ensimmäistä kertaa täysin suomenkielisen ohjelman. Konsertissa kantaesitettiin mm. Sibeliuksen Venelaulu, joka jatkoi Kullervo-sinfoniassa edellisenä vuonna aloitettua yhteistyötä. YL kantaesitti tulevina vuosikymmeninä useita Sibeliuksen teoksia.

Vuonna 1898 YL:n johtoon astui Heikki Klemetti, joka vei YL:n laulajista kootun Suomen Laulun mieskuoron 1900-luvun alun sortokausien aikana menestyksekkäille Euroopan-kiertueille. Tiukasti suomenkielisyyttä ajanut ”Kuisma” nosti YL:n uudelle tasolle ja tilasi mieskuorosävellyksiä ennen muuta Toivo Kuulalta, Leevi Madetojalta ja Selim Palmgrenilta, joka toimi myös YL:n johtajana.

Tammikuussa 1918 YL esitti itsenäisyysjuhlassa Sibeliuksen Jääkärimarssin. Keväällä puhjenneessa sisällissodassa suurin osa YL:ää taisteli valkoisten puolella, mutta myös punaisten joukossa oli entisiä YL:istejä, kuten punaisen Suomen sotilasdikaattoriksi noussut Kullervo Manner.

Vuonna 1931 YL:n johtoon tuli Martti ”Pyssy” Turunen, jonka johdolla YL teki uraauurtavat kuoromatkat Eurooppaan (1935) ja Yhdysvaltoihin (1937). Edellisellä matkalla kuoro teki tervehdyskäynnin Benito Mussolinin luokse, jälkimmäisellä matkalla laulettiin mm. Sergei Koussevitskyn johdolla Bostonissa sekä New Yorkin Carnegie Hallissa.

Vuonna 1943 YL vietti 60-vuotisjuhliaan jakautuneena Äänislinnaan ja Helsinkiin. Lähes kaikki asekuntoiset YL:istit osallistuivat talvi- ja jatkosotaan rintamapalveluksessa ja miltei kaikki laulajat kuuluivat päällystöön. Sodissa kaatui yhteensä 57 YL:n laulajaa, joiden nimet – samoin kuin kansalaissodassa ja heimosodissa menehtyneiden – on kaiverrettu Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa säilytettävään kivilaattaan.

Sodan jälkeen presidentti J. K. Paasikivi, YL:n entinen I basso, kutsui kuoron säännöllisesti itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Perinne on jatkunut pienin tauoin 2000-luvulle ja YL:stä on kasvanut vakiintunut osa myös muita kansallisia seremonioita. Laulukunnan suurponnistus 1950-luvulla oli YL:n toinen Amerikan-matka vuonna 1953 Martti Turusen johdolla. Laulajia oli mukana 61, konsertteja annettiin 32:lla paikkakunnalla, solisteina mm. Veikko Tyrväinen ja Sulo Saarits.

Vuonna 1959 kuoron johtajaksi valittiin Ensti Pohjola, jonka johdolla ohjelmisto ja laulukulttuuri nykyaikaistettiin. Pohjola otti ohjelmistoon Erik Bergmanin ja Einojuhani Rautavaaran mieskuoroteoksia, levytti Guillaume de Machautin keskiaikaisen messun ja valmensi YL:n Paavo Berglundin johtamaan Sibeliuksen Kullervo-sinfonian ensimmäiseen levytykseen vuonna 1971. Vuonna 1967 YL käynnisti uudelleen kesäkuorotoimintansa, jolla laulukunta oli 1900-luvun alussa vahvistanut asemansa koko Suomen mieskuorona.

Vuonna 1971 YL valitsi omista riveistään johtajaksi Heikki Peltolan, joka vei kuoron media-aikakauteen. Peltolan johdolla YL esiintyi televisiossa, levytti monipuolisesti ohjelmistoaan joululauluista nykymusiikkiin, ja lähti vuodenvaihteessa 1976-77 ensimmäiselle Kaukoidän kiertueelleen. Yhteistyö Einojuhani Rautavaaran kanssa tuotti moniosaisen Elämän kirjan, jonka kuoro kantaesitti vuonna 1975 ja levytti ensimmäisen kerran kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1978 YL:n laulajia oli mukana pelastamassa tulipalosta Vanhan ylioppilastalon taideaarteita.

Heikki Klemetti ja Martti Turunen ovat olleet YL:n pitkäaikaisimmat johtajat, mutta heidän ennätyksensä rikkoi vuonna 2009 Matti Hyökki, joka valittiin kuoron johtajaksi vuonna 1980. Hyökin johdolla YL on levyttänyt Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin kootuista mieskuorosävellyksistä koostuvan kansalliskirjaston, joka käsittää yhteensä 238 suomalaisen mieskuorotaiteen kansallisromanttista perusteosta. Hyökin johdolla YL kantaesitti vuoteen 2004 mennessä yli 100 uutta suomalaissävellystä.

YL täytti 100 vuotta vuonna 1983. Kuoro kantaesitti mm. Einojuhani Rautavaaran Sammon ryöstön ja sai syntymäpäivälahjaksi Erik Bergmanilta Neljä etydiä. Veijo Ilmavirran toimittama Sata, sata, sata… -juhlakirja oli laajin YL:n toimintaa esittelevä teos kuoron tuohon mennessä julkaisemasta viidestätoista kirjasta. 100-vuotisjuhlat kestivät puolitoista viikkoa ja niiden aikana laitettiin alulle perinne, jossa kokonainen sika paistetaan, kannetaan musiikkisaliin ja syödään.

Toisella Kaukoidänmatkallaan vuonna 1984 YL vieraili ensi kertaa Kiinan kansantasavallassa. YL:n ulkomaanmatkat ovat usein osuneet historiallisesti merkittäviin taitekohtiin: Keski-Eurooppaan ennen I:stä ja II:sta maailmansotaa, USA:han ennen ja jälkeen II maailmansodan, sekä Eestiin vuosina 1913 ennen itsenäistymistä, vuonna 1937 ennen itsenäisyyden menetystä, vuonna 1968 Tallinnan laulujuhlien 100-vuotisjuhlissa, sekä vuonna 1990 juuri ennen uutta itsenäistymistä.

Vuonna 1985 YL julkaisi Sibeliuksen 120-vuotisjuhlien yhteydessä toisen Kullervo-levytyksensä yhdessä Paavo Berglundin, Helsingin kaupunginorkesterin ja Eestin Akateemisen mieskuoron kanssa. Sitä seurasi vuonna 1992 Esa-Pekka Salosen johtama Kullervo Los Angelesissa. Vuonna 2001 Kullervo levytettiin Osmo Vänskän ja Lahden kaupunginorkesterin kanssa ja vuonna 2008 Leif Segerstamin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. YL on ennättänyt levyttää myös kolme kertaa Sibeliuksen mieskuorosävellykset.

Vuonna 1992 YL julkaisi kultalevylukemiin yltäneen Kauneimmat serenadit -levyn. YL oli saanut kultalevyn vuonna 1974 Heikki Peltolan ja Martti Talvelan kanssa tekemällään kansanlaululevyllä Tuonne taakse metsämaan. YL on levyttänyt menestyksellä myös tangoja (YL’ sinitaivaan, YL’ täysikuun, 2001-2002) ja perinteiseksi muodostuneita joululevyjä (YL joululaulattaa 1977, YL:n joulu 1988, YL:n uusi joulu – solistina Anu Komsi 2000, Jouluyö, juhlayö – solistina Soile Isokoski 2006).

Vuosina 2001-2003 YL osallistui johtajansa Matti Hyökin taiteellisen tohtorin tutkintoon Sibelius-Akatemiassa. Hyökki promovoitiin ensimmäiseksi suomalaiseksi musiikin tohtoriksi kuoronjohdon alalla vuonna 2003 ja hänet kutsuttiin vuonna 2007 Sibelius-Akatemian kuoronjohdon professoriksi.

YL:n kantaesityslista karttui 1990-luvulta 2000-luvulle monilla merkittävillä uutuuksilla, joista mainittakoon Paavo Heinisen Poetiikka (1990), Jouni Kaipaisen Antiphona SATB ja Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden alla (1992), Seppo Paakkunaisen Joikha (1994), Jukka Linkolan Tangon toinen kotimaa (1998), Jaakko Mäntyjärven Hitaat ja karseat hautajaisvalssit (2003), Hannu Pohjannoron Carmen de sole (2004), sekä Einojuhani Rautavaaran Neljä Aleksis Kivi –laulua (2006) ja Kolme romanssia oopperasta Rasputin (2007). YL:n 125-vuotisjuhlissa vuonna 2008 kantaesitettiin Uljas Pulkkisin Neito, Riikka Talvitien Muistin pitkä jyrinä ja Perttu Haapasen Talescapes.

Vuonna 2008 julkaistiin myös Antti Häyrysen kirjoittama YL:n historia Sinivalkoiset äänet – Ylioppilaskunnan Laulajat 1883-2008, josta nämäkin tiedot on poimittu.

Antti Häyrynen