YL mediassa

Levy
Einojuhani Rautavaara: Kootut teokset mieskuorolle Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Matti Hyökki, lauluyhtye Talla, joht. Pasi Hyökki. Ondine / ODE 1125-2

”YL ja lauluyhtye Talla tulkitsevat Rautavaaran musiikkia lempeydellä, lämmöllä ja suurella sydämellä”

YLE Radio 1 – Uudet Levyt

/ Timo Asikainen , 23.10.2008

Rautavaaraa lämmöllä ja suurella sydämellä

Vastikään 80 vuotta täyttäneellä Einojuhani Rautavaaralla on ollut kiinteä suhde maamme mieskuorotaiteen edelläkävijään, Ylioppilaskunnan Laulajiin, jo 1970-luvulta lähtien. Matti Hyökin johtama YL ja Pasi Hyökin johtama lauluyhtye Talla ovat koonneet kahdelle cd-levylle koko Rautavaaran säestyksettömän eli a cappella- mieskuorotuotannon. Suurin osa äänitteellä kuultavista teoksista on sävelletty juuri 70-luvulla, jolloin Heikki Peltolan johtaman YL:n ja säveltäjä Rautavaaran yhteistyö oli hedelmällisimmillään.

1980-luvulla Rautavaaran kuorotuotanto väheni radikaalisti säveltäjän keskittyessä suurimuotoisiin sinfonioihin ja oopperoihin. 1990- ja 2000-luvulla tilanne on pysynyt samana, ja Rautavaaran viimeisen reilun parinkymmenen vuoden aikana säveltämät mieskuoroteokset ovatkin alun perin oopperamusiikkia.

Einojuhani Rautavaaran mieskuorotuotanto on hyvin soivaa ja luontevan laulullista. Säveltäjän ankaran modernistinen kausi ei ole ulottunut mieskuoromusiikkiin. Tuntuu, että Rautavaaran suhde mieskuoroon on läheinen ja lämmin. Suurimuotoisin Rautavaaran mieskuoroteoksista on yhdentoista laulun sarja "Elämän kirja" vuodelta 1972. Siinä Rautavaara piirtää ihmiselämän kaaren lapsuudesta vanhuuden päiviin saakka. Hienostuneet laulut pohjautuvat suurenmoisten runoilijoiden moniulotteisiin ja näkemyksellisiin runoihin.

YL ja lauluyhtye Talla tulkitsevat Rautavaaran musiikkia lempeydellä, lämmöllä ja suurella sydämellä. "Elämän kirjassa" kuitenkin tulee esiin yhtyeiden suurin heikkous eli tekstin lausuminen. Erityisesti ongelma korostuu vieraskielisissä lauluissa. Kuoron jäsenten välillä on liian suuria osaamiseroja vieraiden kielten lausumisessa: jossain yksittäisessä stemmassa joku ääntää ranskaa vivahteikkaasti ja kaikin puolin korrektisti, kun taas toisessa stemmassa sama teksti kuulostaa määrittelemättömältä suomen kielen murteelta.

Soinnillisesti levytys on miellyttävää kuultavaa, tosin balanssin osalta tuntuu, että tenorit joutuvat välillä pinnistelemään vahvaa basso-osastoa vastaan. Enno Mäemetsin hieno äänitystyö tukee vahvasti kokonaisuutta. Kuoron solisteista täytyy erikseen mainita tenori Tuomas Katajala, jonka vahvat ja intensiiviset soolot herättävät huomiota jokaisella kerralla.

eZ Publish™ copyright © 1999-2012 eZ Systems AS